Ajatuksia onnesta ja ilosta, asioista joilla on merkitystä.

Tästä tulikin pitkä ja osittain kivulias synnytys. Ilo ja onni ovat kuitenkin perimmäiset juuret ja saavat näkyä myös nimessä, joka on onnelan-elämänpuu.

Nämä juuret ovatkin aika syvällä ihmisyydessä, mutta nostavat pian elämänpuun myös sydänvaloon.

Sanat resonoivat värähteellä, jotka eivät löydy tavoittelemalla, vaan ne tulevat syvältä sisältä. Ilo ja onni asuvat jokaisen sisäisyydessä, kunnes ne löytyvät. Niin paljon, kun toivoisi saavansa kuun taivaalta tai haluaisi antaa toiselle tähdet ja kuun, ovat ne vain onnen kantamoisia.

Onni avautuu omia aikojaan sisäisyydessä.

Sitä ennen on uskallettava olla rehellinen sisäisyydelle ja kaikille tunteille. Vaikka ilo ja onni olisivat jo aidosti pilkahtaneetkin, on kehomme parhaimmillaan itseään korjaavassa prosessissa ja elämä kulkee sisäisyyden läpi juuri niin, kuin on tarkoitettu. Elämä mankeloi meitä, näyttää sekä pimeyttä että valoa, jotta nöyrtyisimme ja löytäisimme itsemme.

Emme ole täydellisiä, se on jotakin ulkoista. Onnen onginta tai tavoittelu on turhaa. Kun elämän prosessi ja henkinen oivallus virtaa, on se jotakin, joka mahdollistaa sisäisen kasvun ja uudistumisen.

Elämä peilaa sisältäsi pintaan ne asiat, jotka sinun tuleekin kohdata. Kun sisäinen lapsi alkaa nousta pintaan, näkyviin tulee myös ilo, jonka olemme usein haudanneet hyvin syvälle. Eikä tämä esiin paljastunut lapsikaan aina ole iloinen, joskus ja useimmiten, lapsella on monia suruja ja pelkoja, joskus niin paljon, että lapsi on nostettava omaan syliin tai laitettava kehtoon keinumaan.

Tärkeintä on, että sisäinen lapsi löytyy, ei sekään aivan tavatonta ole, että yhteys on tyystin kadonnut.

Nimet ja sanat resonoivat ja värähtelevät energian kielellä. Onnela maistuu suussa vähän kuin mummola.

Mikä on toiminnan motiivi, miksi teet milloinkin, mitä teet? Tuoko tekeminen mukanaan sinulle iloa, mistä tekeminen kumpuaa? Haluatko myös, että ilo näkyy ulospäin ja tuo mukanaan lisää iloa ja onnellisuutta?

Koen, että henkisessä kasvussa tärkeintä on rehellisyys ja aitous. Kaikkia puoliaan on osattava katsoa mitään arvottamatta.

Silloin kaikki näkyy suoraan ja välittömästi siltä pinnalta, joka on kohdattavissa. Elämä on aitoa ja sisäsyntyistä prosessia.

Haluat ehkä antaa itsestäsi jotakin syvää ja aitoa. Elämää ei ole tarkoitettu elettäväksi sen pintakerroksissa, ei naamioiden takana, eikä itselleen vieraantuneessa tilassa…

Meidän ei ole tarkoitettu elävän vanhempiemme elämää, ei lastemme elämää, eikä elämää, joka ei tunnu miltään…

Onnela on sana, joka saa hyrisemään. Kun on tietoinen, minkälaisia tunteita ja kerroksia sisäisyydessä on, ei onnea ja iloa pidä itsestäänselvyytenä. Yhtälailla kaikki syvät tunteet ja kokemukset ovat totta ja nekin saavat näkyä.

Onnellisuus ei tule siitä, että nostaa itsensä taajuudelle, joka auttaa pakenemaan kipeitä tunteita. Uskon, että on tarkoitettu, että syvä kohtaaminen tapahtuu kehossa ja se tuo lopulta rauhan ja ymmärryksen.

Sisäinen tila ja värähtely näkyy ulkopuolelle. Anna vihasikin loimuta ja syöstä tulta, sitten tyynnytä se vedellä, joka tuo takaisin rauhan ja tasa- painon.

Sisäistä onnea ja iloa ei värähtele mitkään opit, eikä määritelmät tai hengellinen matka, ellei tunne ole aitoa.

Ilo on kohtaamisia, jotka synnyttää iloa. Iloa ja onnea voi myös tietoisesti lisätä elämään, aloittaen pienestä. Se mihin keskittyy, usein lisääntyy.

Tämä ei olekaan aivan helppoa. Henkinen polku ei tuo pinnallista iloa ja onnea.

Ilo ja onni ei asu ihmisessä ulkoisen kautta.

Ilo ja onni voivat tulla vastaan hyvin syvältä, mutta sitten kun ne tulevat, katsotkin yhtäkkiä elämää lapsen silmin. Et enää etsi turhaan, vaan katsot, koet ja tunnet jotakin aitoa ja syvää. Tämä ei tarkoita, etteikö matka olisi kesken.

Silloin ehkä ymmärtää kuitenkin, mistä tämä kaikki kumpuaa.

Joskus elämän ilo voi löytyä enemmän pinnalta.

Elämän nautinto voi tulla pienistä hetkistä, siitä että löytää joka päivälle jotakin, joka tuo aitoa iloa.

Silloin kun on ollut syvällä matkalla sisäisyyteen, tietää mitä ovat syvät kasvukivut ja tunnealueet, jotka sattuvat.

Miksi aito ilo ja onni on piilotettu niin syvälle, miksi suru ja tuska on ennen auringon nousua syvimmillään. Henkinen kasvu on kuitenkin juuri näiden varjoalueiden kohtaamista ja nostamista päivänvaloon. Pimeys on aina suurinta hetki ennen suurinta valoa.

Elämän iloa voi kuitenkin tuoda elämään hyvin monella tasolla. Oman sisäisyyden täyttäminen ulkoisella ei kuitenkaan tuo täyttymystä. Jos oma mieli on alamaissa, voi elämään tuoda onnen ja ilon pilkahduksia. Ilo ei tule vaatimalla, eikä teeskentelemällä. Nämäkin tunteet voi opetella sallimaan.

Henkinen etsintä voi myös joskus olla tekopyhää. Onnea ja iloa ei löydä oman itsen ulkopuolelta, eikä ainakaan mistään, joka vie vielä kauemmas elämästä. Sitten, kun olet tutkinut sisäisyyttä ja hyväksynyt tunteita laidasta laitaan, puhdistanut menneisyyttä ja katsellut sisäisyyden kuvia, alkaa sisäinen hyväksyntä lisääntyä. Henkisyys ei ole pakomatkaa todellisuudesta.

Joka hetki on kuitenkin aina tässä ja nyt. Onni löytyy nykyhetkestä.

Alat olla valmiimpi näkemään ja keskittämään elämän hyviin asioihin. Onni ja ilo alkaa kuin huomaamatta kasvaa sisälläsi. Minä esimerkiksi aloin pyytää omalta sisäisyydeltä saada nähdä ilon kuvia. Minä näin kesän ja mansikkapaikan. Siinä samassa äitini alkoi, joka kerta viedessäni hänet kauppaan, tuoda mukanaan mansikoita. Näin myös ison kuusen, jonka alle meille tehtiin lapsena maja. Iso puu antoi turvaa ja puun alla oli myös matot. Puut ovatkin suuria parantajia ja opettavat elämää.

Suureen arvoon omassa elämässä on nousseet eläimet. Elämän eläimet ovat tuoneet pyyteetöntä rakkautta ja yhteyttä. Ihminen ei ole luomakunnan kruunu, eläimet ovat lapsen silmin jotakin, jotka aidosti välittää. Eläimen voi kohdata aina syvästi ja suoraan. Eläimet värähtelevät pyyteetöntä rakkautta ja elävät alkukantaisten viettien kautta.

Välillä yhtä lähellä iloa ja onnea tuntuu olevan suru ja viha. Ellet hyväksyen kohtaa kaikkia tunteita sisällä, jäävät ne möykyksi ja tulevat ennen pitkää näkyville.

Ilo ja onni ei asu ihmisessä, joka hylkää itsensä. Ilo ja onni on koko oman elämänpuun hyväksymistä.

Ilo ja Onni on sisäistä voimaantumista. Sisäinen voima ei ole egon valheellista voiman tunnetta.

Tänään, kuin kysyin aamulla itseltäni, mikä tuo iloa ja onnea? Sisäisyys vastasi, että TURVA. Jostain syvältä, oman polun varrelta, löytyy turvallisuuden tunne. Henkiset metodit ja oman itsen kanssa tehtävä työ, tuo mukanaan lopulta syvän turvallisuuden tunteen. Tämä ei löydy aivan elämän puun pinnalta, vaan syviltä juurilta, joka sitten versoaa oksissa, kun aika on oikea.

Puu kuvaa hyvin henkisen kasvun luonnetta. Tunneprosessi on aitoa kasvua ja puullakin on vuosikasvut, jotka näyttävät, että eletty elämä on kerroksissa puun rungossa. Vapautuminen käy pinnalta syvemmälle, aivan sydänpuulle asti. Juurissa tapahtuu perimän oivaltaminen ja purku. Henki yhdistyy juuriin ja tunteet kulkevat koko pitkän matkan pinnalta syvemmälle, avatakseen perimän tunnelukkoja.

Kun syvältä omasta sisäisyydestä löytyy turvallisuuden tunne ja luottamus, on elämä avoin kokemuksille. Aito yhteys elämään tuo onnea ja iloa. Voit koskettaa, nähdä ja aistia elämää. Joskus tunnelukot voivat sulkea silmät pitkäksi aikaa.

Silloin pienikin asia tuo ilon ja onnen.

Onni ja ilo voi olla myös elämän asenne. Haluat nähdä enemmän kaunista, kun luoda mielellä synkkyyttä. Kaikki tunteet on kuitenkin sisällä ja henkinen polku auttaa nostamaan synkät tunteet kohdattavaksi ja valoon.

Sisäisyys värähtelee aidosti joka hetki- sisäistä värähdettä ei voi huijata. Onni ja ilo asuu ihmisen sisällä.

Onnea ja iloa ei voi tavoitella, onni ja ilo versoaa sisältäpäin.

Onni suosii rohkeaa, sillä pelon voittaminen jokaisella askeleella tuo lisää rakkauden tunnetta. Jotkut sanovat, että on vain kaksi tunnetta, pelko ja rakkaus. Jossain vaiheessa voi valita aina vain uudelleen pelon tai rakkauden.

Valitsemalla rakkauden, kohtaat pelon rakkaudella ja luottamuksella.

Turva ja Rakkaus auttaa näkemään elämän, joka kantaa. Voiko ajatella niin, että sisäiset esteet voittanut ei pelkää nähdä elämää, vaan tekee siitä omannäköisen.

Oman onnensa seppä takoo sisäisyyden, joka näkyy elämässä sisäisyyttä ilmentävinä valintoina

Onnellisten elämä tulee sisältäpäin.

Sillä silloin et enää hylkää itseäsi, vaan sisäisyys näkyy ympärilläsi.

Onnellisuus on joskus myös syvä kokemus, joka tuntuu jatkuvan ja jatkuvan.

Itse koen, että syvä onnellisuuden tunne on tietoisuuden tila, joka värähtelee myös hengen iloa. Kun viipyilet ja pelotta annat itsesi yhdistyä tähän kokemukseen, se alkaa pysyvämmin ilmentyä kauttasi.

Kun olisit joskus yht äkkiä, samalla viipyillen ja varoen täyttynyt hengen kullalla, tuolla ihanalla tunteella ja kokemuksella rakkaudesta. Vedän itseni tähän tilaan usein, nautin ja kellun ja kuplin tyhjiön kautta löytyneestä tilasta.

Silloin olen yhtä, olemassolon jatkuminen tuntuu todelliselta ja keskustelut ovat täynnä syvää ymmärrystä. Tiedän asioita, joita rajallinen osani ei tiedä.

Tiedän, että voin koska tahansa olla näin, juuri silloin mieli on kirkas ja täynnä ymmärrystä, olen laajentuneena ja valpas valossa.

Tämä on syvä onnellisuuden ja tarkoituksen tila, jossa on hyvä olla, juuri silloin olen se, joka olen. Olen yhtälailla syvältä maasta nouseva, kuin hengessäni oleva. Kuolevaisuuden hyväksyminen on tärkeä osa prosessia, mutta sen takaa näen sen valon, joka on ikuinen.

Meidät ajetaan tämän kokemuksen läpi, jotta hyväksyisimme sen, joka on maan päällä rajallista. Näin uskon.

Juuri kun nöyrrymme ja näemme, alamme olla ja syvästi vapautua. Syvä onnellisuus on henkinen tietoisuuden tila, joka tuo täyttymystä elämään. Täyttymyksellinen elämä on tulemista yhdeksi.

Onnellisuus on harhan takana ja täyttää sinut, Onnellisuus on tekevä sinusta sinut, sinä vaellat kerran tähän pisteeseen, kokiaksesi onnen ja autuuden.

Olet valokehossasi syvään juurtuneena kaiken tämän arvoinen.

Ajatuksia Onnelan elämänpuun juurista#Reetta Karoliina#avointa tajunnan virtaa